Ronja haettiin sunnuntaina 15.6. kokoonpanolla: minä, tyttäreni ja hänen tyttönsä Aada. Matkaa oli varsin paljon, ensin Lahteen ja sitten lopulta kotiin Rautjärvelle. Pysähdyspaikalla tyttäreni luona Ronjaa odotti utelias joukko: siskoni ja hänen miehensä, tyttäreni mies ja tyttäreni ystävä, jolla myös on isovillakoira (Aprikoosi uros Legolas). Kaikki ihastelivat Ronjaa ja Ronja hyppeli kaikkialla innokkaana. Ronja sai epäluuloisia katseita aivan katonrajaan kiivenneeltä kissaneidiltä Aikalta (Maine coon: Satumainen Aika Aamukaste) vanha muori ei jaksanut reagoida tulokkaaseen. (Pääsee huomenna autuaammille metsästysmaille) Matka jatkui illasta ja tunnelma oli ristiriitainen. Olimme iloisia uudesta hauvavauvasta ja surullisia, koska tiesin etten enää näe rakasta kissamuoria. Neljätoista vuotta on pitkä aika, mutta olisi suonut kissan elävän kauemminkin.

Illalla, kun pääsimme perille Aadan ja Ronjan kanssa, lapset olivat riehakkaita matkan nukkumisen jälkeen. Ronjan lempipuuhaa oli Aadan varpaiden metsästys joka jatkuu edelleen. Tässä meillä on Ronjan kanssa kovasti keskusteltavaa. Yöllä nukuin kuin tukki, enkä siis herännyt Ronjan pyyntöön päästä ulos. Kyllä pienestä pennusta voi sitten tulla paljon tavaraa... :)

Ronja herää noin neljän aikaan virkeänä ja siitä alkaa meidän ulkona hyppäämisemme, onneksi päiväunet ovat mahdollisia. Naapuritkin ovat jo huomanneet, että minulla on uusi koira. Naapurin mies rapsutteli Ronjaa kovasti ja Ronja nautti saamastaan huomiosta. Ronja ei oikein pidä hihnassa kulkemisesta, mutta edistystä tapahtuu. Postinhakureissut ovat varsin vilkkaita tapahtumia.